Suomen Lähihoitajat ry:n puheenjohtaja Heidi Karisen tervehdys 

Kuka olisi uskonut, että se aloitteleva hoitaja kuka meni ensimmäiseen kesätyöhaastatteluun jalka paketissa kyynärsauvoilla konkaten kirjoittaisi teille tässä nyt terveisiä. Minä en olisi uskonut, mutta heipä hei kaikille. 

Olen valmistunut Lähihoitajaksi 2012.  Koulutie ei ollut minulle se kaikkein helpoin ja jätin aikoinaan koulun hetkeksi kesken ja keskityin työntekoon hoitoalalla. Minulla oli sen verran opintopisteitä kasassa, että sain tehdä töitä. 

Ja mainittakoon, että sain sen työpaikan sauvoista ja jalkapaketista huolimatta Myllypuron sairaalasta pitkäaikaispuolelta. Ensin kesätyö, sitten koulun ohella ja sitten koulu jäikin hetkeksi ja tein töitä. Vuodet pitkäaikaispuolella opetti minulle paljon hoitotyöstä. Olin nuori ja minulla oli vielä paljon opittavaa. Opin myös sen, että aina ei ole helppoa ja joutuu kohtamaan työssä myös niitä varjopuolia, elämää ja kuolemaa. Kun olin mielestäni kasvanut ja oppinut tarpeeksi tiesin, että minun oli aikana palata kouluun. Hain oppisopimuspaikkaa ja sain sen ja seuraava pysäkkini oli Herttoniemen sairaala. 
Olin tottunut olemaan hoitaja ja nyt minun piti olla yks kaks opiskelija sairaala ympäristössä. Onneksi sain ihanan ohjaajan kenen kanssa olin jokaisessa työvuorossa ja kuka opetti minulle todella paljon niiden kahden vuoden aikana kun olin opiskelija. Iso kiitos parhaalle ohjaajalleni ja nykyiselle ystävälleni Marjalle. Marjan ansiosta löysin myös Suomen Lähihoitajat ry:n.

Valmistuttuani jäin töihin Herttoniemen sairaalaan. Vuodet vierähti ja jälleen koin, että oli aika mennä eteenpäin. Olin nähnyt pitkäispuolen ja akuutin vuodeosaston ja nyt oli aika jollekin uudelle. Tein ison päätöksen ja päätin hakea erikoissairaanhoitoon. Seuraavat 6,5v vietinkin HUS Korva-, nenä- ja kurkkutautien vuodeosastolla. Muistan kuinka ajattelin työpaikan saadessa, että miten hienoa on lähihoitajan pääsevän erikoisairaanhoitoon töihin. Ja välillä olen jopa törmännyt ihmisten ihmettelyyn, että miten lähihoitaja voi olla erikoissairaanhoidossa töissä kun eikö siellä ole vain sairaanhoitajia. Voin kertoa, että on siellä lähihoitajiakin. 

Näiden 6,5 vuoden aikana hoitotyön lisäksi kiinnostuin myös entistä enemmän työoloista, turvallisuudesta ym. Minä olen se kuka uskaltaa tuoda ilmi myös ne varjopuolet jos näin voi sanoa. Siten päädyinkin työsuojeluvaravaltuutetuksi. Kesällä 2020 aloitin työt Töölön sairaalassa ortopedian ja traumatologian osastolla. Tämän puolen vuoden aikana olen päässyt toteuttamaan itseäni todella paljon työssäni lähihoitajana. Saan tehdä paljon lähihoitajana ja saan oppia paljon uutta päivittäin.

Kaikki työpaikat ovat kasvattaneet minua paljon ja antaneet minulle paljon mahdollisuuksia. Olen nähnyt kuinka tärkeätä työtä me teemme. Ja nyt olen saanut näin mahtavan mahdollisuuden ja suuren luottamustehtävän kun minut valittiin Suomen Lähihoitajat ry:n puheenjohtajaksi. Tästä tilaisuudesta en voi tarpeeksi kiittää.  
Toiveenani on saada meille lähihoitajille lisää näkyvyyttä ja arvostusta. Meitä jokaista tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Yksin en pysty tähän vaan tähän tarvitaan meitä kaikkia. Tehdään meistä yhdessä näkyviä ja kuuluvia. 

Mukavaa loppuvuotta kaikille. Toivotaan, että pääsemme näkemään ensi vuonna kasvotusten erilaisissa tapahtumissa. 

Terveisin Heidi Karinen
Suomen lähihoitajat ry puheenjohtaja